Paikkamme mukaista elämää

Ranuan asutushistoria alkaa 1600-luvulta, jolloin pitäjä tunnettiin luonnostaan: riista- ja kalamaista. Täällä poikkesivat ihmiset, jotka nauttivat alueen luonnon antimista: hauki oli yleinen saaliskala järvissämme jo tuolloin, ja toi kaivattua lisätienestiä ja ruokaa pohjoisessa kävijöille. Villipeuraa metsästettiin 1700-luvulle asti. 

Aika on muuttunut, ja pääosa ruuastamme tulee kaupan kautta. Valitettavan suuri osa ruuastamme määräytyy hinnan mukaan: valitsemme mieluummin halvimman tarjouspaketin, välittämättä sen alkuperästä ja tuotantotavasta, eikö? 

Paikkamme oli ensimmäisiä myös pysyvän asutuksen kohteita Ranualla - asummehan hyvien kulkuyhteyksien päässä, järven rannalla. Ympäröivä maa on hyvin kasvavaa ja vettä läpäisevää. Pellot ympärillä ovat aikojen saatossa olleet vilja- ja peruna- sekä kasvimaita. Ruoka kasvoi lähellä.

Välillä paikka unohdettiin ja se kasvoi pusikkoa. Tilamme sai kuutenkin uuden elämän.  Talkootöillä raivasimme ymäristömme peltoja, ja nyt niitä laiduntavat lampaamme ja hevosemme. Samalla saamme osin ravintomme läheltämme: lihaa ja kalaa, ja toivottavasti luonnon kasveja ja mausteita enenevässä määrin.

Toivomme, että koko kylä nauttii avautuneesta maisemasta. Kesällä katson elävää taulua, jossa koivujen ja vihreyden takana siintää sininen järvi. Tämä on minun kansallismaisemani, ja se on totta, kun hoidamme sitä yhdessä.